Hämmästyttää kuitenkin, että kuinka paljon muita ihmisiä jaksaa kiinnostaa toisten päivittäiset ja arkiset tekemiset.

Itse tykkään kirjoitella tänne omia ajatuksiani milloin mistäkin, mutta en koe mielenkiintoiseksi kertoa maailmalle mitä tänään söin lounaaksi ja kuinka monta tuntia vietin tänään töissä.

Tämä kohta vois olla kuin suoraan mun suustani! Eli hämmästelen ihan juurikin sitä samaa.

Tai kun joku kertoo mulle mitä jollain julkkiksella on ollut päällä, kenen kanssa se julkkis seukkaa, mitä joku kaverinkaveri sano jollekin neljännelle jota mä en tunne ja että tässä on kuva siitä mitä söin ja kattokaa kuvia mun täydellisen kodin sisustuksesta... Mun silmien eteen kasvaa sellanen vilkkuluomi mikä löytyy mm. kissoilta. Ja pään sisässä pyörii vaan joku aavikkopuska. (tiiäkkö ne lännenelokuvissa olevat irtonaiset, tuulen mukana pyörivät jutut) En vaan jaksa seurata.

Toki kiinnostaa jos jollekulle tutulle ihmiselle oikeasti tapahtuu jotain iloista tai ei niin iloista. Semmosia juttuja mitkä on ihan hyvä tietää. Kaiken muun voi kysyttäessä kuitata: no mitäs tässä, arkea ja työtä.

Mutta toisaalta silloin kun minä selitän omia juttujani niin samanlainen lasittunut katse tulee varmaan sitten niille jotka tykkää seurata vaan ihmissuhteita tai jotka jaksaa laittaa aina niitä samanlaisia kuvia arjesta nettiin.

Jossain pirun fb:ssä tykättäis kauheesti jos laittelis sinne aina vaan jotain selfieitä. Mut eipä tuu tykkäyksiä jos jakaa muutaman lauseen jostain ajankohtaisesta asiasta: muovin määrästä maailmassa, sodista, köyhyydestä, rasismista. Ei kiinnitä huomioita. Ehkä yks tykkää, mutta sekin luki kuitenkin vaan otsikon.

Tai entä sitten jos mä selitän suu vaahdossa sitä miten aikamatkailun paradoksi on selitetty tai miten sitä ei ole lainkaan osattu kirjoittaa hyvin juoneen joissain aikamatkailuaiheisissa elokuvissa tai tv-sarjoissa. Voi sitä lasittuneiden katseiden määrää.

No mut joo, ihan tällanen "pieni" avautuminen vaan tästä aiheesta. Kotona mä narisen tästä harva se päivä. Terästän sitä yleensä kirosanoilla. Ja melkeen hakkaan otsaani välillä näppikseen. :D

Onneksi tosiaan on Steemit. Täällä asiat on aika paljon paremmin. Ja kun en tunne täältä ketään oikeassa elämässä niin ei tarvitse seurata kohteliaisuudesta niitä joiden jutut ei kiinnosta.

P.S.
Upea kuva! :)