Menojen suhteuttaminen tuloihin
Olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja tullut siihen tulokseen, että vähävaraisten kulutus ei ole oikeassa suhteessa heidän tuloihinsa nähden. Olen huomannut, että pienituloisten menot ovat usein suuremmat kuin vastaavasti varakkaimmilla ja hyvätuloisilla, joilla lähtökohtaisesti on enemmän tuloja kulutettavaksi.
En ole itse varakas, mutta koen olevani elämäntilanteeseeni nähden hyvätuloinen. Asumme mieheni kanssa kahdestaan, eikä meillä ole toistaiseksi lapsia tai lemmikkejä. Meillä on asunnostamme asuntolaina (kuten varmasti useilla suomalaisilla), joka toki on kohtuullinen kahdelle ihmiselle, sillä asumme kerrostalo kaksiossa jonka olemme ostaneet jo muutama vuosi sitten.
Omat tuloni ovat säännölliset, sillä käyn ns. leipätyössä. Mieheni on yrittäjä ja hän nostaa yrityksestänsä palkkaa itselleen silloin kun tarvitsee. Hän ei nosta säännöllistä palkkaa siis joka kuukausi, vaan saattaa nosta hieman enemmän vaikka kolmen kuukauden välein.
Yhteenlasketut nettotulomme ovat vuositasolla n. 42 – 49 000 €.
Tämän lisäksi meillä on vuokra-asunto, josta saamme vuokratuloja, sekä harrastamme jonkin verran osake- ja rahoitussijoittamista, joista poikii myös muutamia euroja silloin tällöin. Nämä eivät ole kuitenkaan mitään kovin merkittäviä sijoituksia ja näiden tuotot pyörivät muutamissa satasissa.
Kuukausittaiset menomme koostuvat asuntolainan lyhennyksestä, molempien asuntojen yhtiövastikkeista, sähkölaskusta, puhelinlaskuista ja vakuutusmaksuista. Emme osta mitään osamaksuilla, eikä meillä ole muita lainoja kuin asuntolaina. Olemme myös optimoineet ruokakaupassa käynnin niin, että pyrimme käymään kaupassa vain kerran tai kaksi viikossa, näin ollen vältymme turhilta heräteostoksilta.
Vaatteita ostamme tarvittaessa, emmekä mitenkään sesongin mukaan. Pyrimme hankkimaan laadukkaita ja pitkäikäisiä vaatteita, näin ollen joka vuosi ei tarvitse mennä ostamaan uutta talvitakkia tai uusia kesäkenkiä. Pyrimme hankkimaan neutraaleja vaatteita, jotka eivät seuraa tiettyä trendiä ja näin ollen ovat siistejä ja ”muodikkaita” lähes aina.
Jos tarvitsemme jotain, meillä on lähes aina siihen varaa. Olen kummastellut jo pidemmän aikaa ystäviämme sekä muita ihmisiä, jotka tuntuvat aina valittavan sitä, että mihinkään ei riitä rahaa. Näistä ihmisistä olen huomannut seuraavia asioita:
- Autoa vaihdetaan usein, jotta auto olisi uusi ja muodikas
- Vaatteita ostetaan vain halpaketjuista, mutta vaatteita ostetaan jatkuvasti.
- Puhelin ja muut tietotekniikkaan liittyvät välineet uusitaan usein vaikka akuuttia tarvetta ei olisi. Näihin ei tunnu löytyvän sillä hetkellä rahaa, joten puhelin ja muut ostetaan osamaksuilla. Itse uusimme puhelimet, televisiot ja tietokoneet kun ne ovat hajalla ja vain jos meillä on sillä hetkellä niihin varaa. Tällä hetkellä meillä on käytössä n. 10-vuotta vanha tietokone ja TV, sekä molempien puhelimet ovat n. 3-vuotta vanhat. Uusiminen ei tule ajankohtaiseksi ennen kuin nämä menevät rikki.
- Säästöjä ei ole, sillä peruskulujen lisäksi maksetaan auton-, puhelimen ja TV:n osamaksuja. Ruokakaupassa käydään joka päivä, jolloin mukaan tarttuu aina myös jotain extraa, eikä tuotevertailua ja hintavertailua ruokakaupassa viitsitä tehdä. Loput rahat mitä tilistä jää, käytetään usein uusiin vaatteisiin, meikkeihin, kenkiin, sisustamiseen jne.
On hyvä, että raha liikkuu jolloin markkinataloudella on mahdollisuuksia pysyä kunnossa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että kulutetaan, sillä jatkuvalla säästämisellä saadaan aikaan vaan hallaa taloudelle. Kuitenkin omat menot tulisi pystyä optimoimaan omiin tuloihin nähden ja näin ollen oman talouden saa vakautettua. Minun on vaikea ymmärtää tätä jatkuvaa velkakierrettä, jossa nykyihmiset elävät. Säästöjä ei ole, menot ovat suuremmat kuin tulot ja vaatteet ja laitteet täytyy olla aina viimeisintä ja kuuminta uutta. Näin ollen koska säästöjä ei ole, täytyy kaikki uudet vempeleet hankkia osamaksulla. En usko, että tästä kierteestä on enää helppoa päästä pois?
Jos velkaantuminen jatkuu samaan tahtiin kuin tähän saakka, kuinka käy talouden? Millä kaikki velat saadaan kuitattua, jos kellään ei ole varaa enään mihinkään? Kuitataanko kaikkien velat nappia painamalla ja samalla otetaan kaikki varallisuus yksilöltä pois, jolloin hän voi aloittaa taloudellisen elämänsa alusta?
Tuo on yleensä totta. Tietenkin on poikkeustapauksia, mutta näillä yleensä perustellaan se miksi koskaan ei saa kritisoida vähävaraisten ja vähätuloisten rahankäyttöä laisinkaan. Perheellä voi olla ongelmia ostaa itselleen ruokaa, mutta perheessä on kolme isoa koiraa joiden ruokkimiseen kuluu suuriakin summia kuukaudessa.
Sitten vain voivotellaan, kun ei ole rahaa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta juurikaan säästää inhimmillisyyden nimissä, mutta useimmilla olisi. Sen sijaan se säästäminen on vaikeaa, etenkin kun sitä pitäisi tehdä useimmiten asioista joista nauttii - kuten hyvästä ruuasta, shoppailusta tai tekniikasta.
Meidän suomalaisten kulttuurissa tuntuu olevan monen asian ääneen sanominen "kiellettyä". Kritisoiminen tuntuu olevan aina kyseenalaista, kuten myös mm. palkasta ja poliittisista näkökulmista keskustelu. Hieman kummastuttaa trendi, jossa mistään ei saisi puhua ääneen, mutta oletetaan kuitenkin että porukka ymmärtäisi useita näkökulmia asioihin.
Mielestäni erittäin mielenkiintoista päästä keskustelemaan muiden kanssa erilaisista asioista ja saada omiinkin ajatuksiin uusia näkökulmia!
Tietystikkään kaikessa ei tarvitse säästää ja rahaa kannattaa kuluttaa, jotta talouden rattaat pyörivät. Mutta jos lähtökohtaisesti valitetaan rahattomuudesta, niin silloin voisi vilkaista peiliin ja miettiä voisiko jossain kenties säästää tai jopa kokonaan lopettaa joitakin menoja.
Yhteiskunnasta löytyy tietysti aina myös niitä, joilla kaikki tulot menevät oikeasti tärkeisiin asioihin ja varaa ei ole säästää ollenkaan. Paljon on myös henkilöstä itsestään riippumatonta pitkäaikaistyöttömyyttä, työkyvyttömyyttä, työeläkettä jne. joilla varmasti tämä pienituloisuus korostuu.
No täällä on kyllä paljon asioita mistä ei ole soveliasta puhua ilman merkittävää paheksuntaa. Tämä on juuri yksi aihe, toinen on muutenkin esimerkiksi tyytyväisyys itseensä. Monen mielestä se, jos sanoo olevansa hyvä jossakin on ylimielisyyttä. Ei tosin suoraan liity tähän postaukseen, mutta näihin kiellettyihin aiheisiin.
Monen outo käsityshän on juuri tällainen, että omat päätökset eivät vaikuta siihen onko itsellä rahaa vai ei. Eikä yksinomaan se absoluuttinen rahan määrä, vaan jollain voi olla paljonkin omaisuutta ja silti valitetaan kun ei rahat riitä. Kuten esimerkiksi siitä, ettei ole varaa pitää toista autoa...
Itsekin tosin valitan, kun on niin "vähän" rahaa ettei ole varaa ostaa (hyvää) sähköpyörää.
Tosin opiskelijanakin olessa muistan ajan, kun en missään vaiheessa tuntenut olevani köyhä. Vaikken omistanutkaan paljoa mitään.
Congratulations @pikkumyy! You have completed some achievement on Steemit and have been rewarded with new badge(s) :
Award for the number of upvotes received
Click on the badge to view your Board of Honor.
If you no longer want to receive notifications, reply to this comment with the word
STOP
To support your work, I also upvoted your post!
Get your post resteemed to 72,000 followers. Go here https://steemit.com/@a-a-a